Pastaa ja tonnikalakastiketta

Enää en muista mistä tämä ajatus tuli, oliko vaimolla joku ohje vai keksittiinkö homma ihan omasta päästä - luultavasti joku Yhteishyvä tai Ruoka-Pirkka tämänkin takana kuitenkin - mutta hyvin se maistui myös apukokeille. Erinomaisen yksinkertaista sapuskaa etenkin valmispastan kaverina. Tällä kertaa kuitenkin tein itse pastankin, kun joulupukki kerta Marcato Atlas -pastamankelin toi. Sitä pastan valmistusta en näköjään muistanut vain kuvata... No, ajakoon taikinamöykkyvalokuvan asian Youtube-video, jonka myötä itsekin opettelin pastan teon alkeet (ja koska minusta Gennaro vain on tosi symppis):

Caesarsalaatti ja sipulipiiras

Taas ollaan enempi-vähempi perusasioiden ja klassikoiden äärellä. Jos syöjiä on tulossa vähän enemmänkin, kannattaa nämä lyödä tarjolle yhdessä, mutta toimivat toki hyvin itsekseenkin. Tälä kertaa tekosyy oli pojan synttäreitä jälkikäteen juhlimaan tullut tuttavaperhe.

Caesar-salaatin jujuhan on kastikkeessa, johon joidenkin mielestä ei anjovis kuulu, toisten mielestä taas kuuluu. Ja toiset tekevät kastikkeen aiolin pohjalta, toiset "puhtaan" majoneesin. Itse olen tykästynyt The Family Meal-kirjassa esiteltyyn versioon, joka myös sitä pahamaineista anjovista sisältää. Olen tehnyt samaa reseptiä myös ilman anjovista kerran kun oli kala-allergikko syömässä, ja hyvää se oli niinkin, mutta joku hankalasti määriteltävä syvyys paletista uupui.

Caesar-kastike (6 hengen salaatille)

• 1,5 valkosipulin kynttä
• 6 anjovisfilettä (oliiviöljyssä, ei missään mausteliemessä)
• 2 keltuaista
• 2 rkl sherryetikkaa (olen korvannut siiderietikalla saatavuussyistä)
• 200 ml auringonkukkaöljyä
• 40 g parmesaania hienona raasteena

Kirjassa salaatti on alkuruoka ja koostuu vain romainesalaatista, krutongeista ja kastikkeesta. Meillä mentiin lähemmäs tavanomaista ruokaisaa lounassalaattia, joten salaatin lisäksi seassa oli kurkkua, kirsikkatomaatteja ja broilersuikaleita. Ja ne krutongit.

Apukokeista pienin innoissaan

Sipulipiiraan olen jo muutamankin kerran tehnyt Masutoaitemun ohjeella, joskin pienempään vuokaan yleensä. Tähän olisi hyvällä omatunnolla ja realistisemmalla arvioinnilla voinut laittaa sipulia tuplatenkin. Tuo Julia Childin kirjasta ryöstetty piirakkapohja on kyllä loistava.

Kilo sipulia menee lopulta yllättävän pieneen tilaan.

Vappumunkit

Täytyyhän vappuna munkkia saada pitkästä blogitauosta huolimatta, ajatteli hän viime maanantaina ja meni kaapille varmistamaan, että kaikki tarvittava on paikalla. Eikä näin tärkeitä asioita jätetä (aivan täysin) sattuman varaan, joten harjoituskierros oli luvassa; olihan kyseessä taas ensimmäinen kerta kun itse teen. Pieni jännitysmomentti syntyi tilanteeseen siitä, että uppopaistosta ylipäätään ei ole kokemusta McDuunin peruna- ja kana-altaita kummemmasta. Ja siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa...

Lopulta kävi hyvin kuitenkin, uskalsin jättää pullataikinan riittävän notkeaksi ja paistaminenkin onnistui vaikka öljyn lämpötilaa saikin vailla kunnon mittaria vähän arvailla. Menestyksen huumassa tulin kutsuneeksi lähipiirin armoitetun mestarileipurin, anoppinikin (ja appiukon toki myös) iltakahville maistamaan. Kelpasivat. :) Reseptin otin Martoilta ja puolitin koe-erää varten. Pääsatsi aattona tehtiin sitten täysimääräisenä.

Aatoksi anoppilaan mennyt tusina, taustalla päällikölle luvattu satsi.

Myös sima (Dansukkerin ohjeella, tosin laitoin 3 sitruunan mehun) onnistui ilokseni ihan hienosti, sitäkin kun ensimmäistä kertaa itse tein. Vähän liian kylmää taisi olla kellarissa meillä, tai sitten hiivaa hieman liian vähän, kun tuntuu että vasta nyt 5 vuorokautta pullotuksesta alkaa olla suurin piirtein kohdillaan, aavistuksen vielä vaisun puolella. Seurantapullo oli jääkaapissa, joka taisi olla asteen-pari lämpöisempi paikka, sillä se oli oikein hyvää jo eilen päivällä. Täytyy siis harjoitella lisää, ja mikäpä siinä, sima on varmasti limsoja parempi kesäinen janojuoma mukuloillekin.

Maistuva lounas isommallekin porukalle: lehtikaali-kuskussalaatti

Pitkin talvea on seuraamissani blogeissa fiilistelty lehtikaalia muodossa jos toisessa, joten nyt kun pitkästä aikaa sain haalittua D&D-peliporukkamme kokoon, päätin itsekin tarttua tuohon tähän asti vieraaseen vihannekseen.

Yleensä tulee enimmäkseen tehtyä muualta luettuja reseptejä, mutta tämä toissa viikonlopun tuhti lounassalaatti on melko lailla täysin omasta hatusta vedetty. Ja ihan hyvää tuli silti. :) Ajatushan oli että tästä olisi meidän kuusihenkinen porukkamme tullut täyteen. No tulikin, ja puolet jäi yli!

Sujuvasti muistin kuvan ottamisen jälkeen sen korianterin sitten...

Lehtikaali-kuskussalaatti (10-12 hlö)

• 600 g lehtikaalia
• 4 dl kuskusta (+vesi ja suola pakkauksen ohjeen mukaan)
• 1 hyvän kokoinen porkkana tai pari pientä
• iso kourallinen tummia viinirypäleitä
• nippu kevätsipulia
• 1 granaattiomena
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 limeä
• 2-3 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• mustapippuria
• korianteria
• pari pkt halloumia (tai Pirkka "grillijuustoa")

Aloita putsaamalla lehtikaaleista paksummat ruodit pois ja riivi muutoin sopivan pieneksi. Ryöppää pikaisesti, pari-kolme minuuttia riittää, että vähän pehmenevät ja väri on hieno ja syvä vihreä. Valuta jäähdytä kylmässä vedessä nopeasti, etteivät mene ihan mössöksi. Jätä kylmään veteen.

Kiehauta vesi kuskusia varten, mausta ja jätä kuskus tekeytymään. Muista sekoitella vähän väliä tekemisen lomassa, ettei paakkuunnu ikävän klimppiseksi.

Putsaa granaattiomenasta siemenet talteen. Siivuta porkkana mahdollisimman ohueksi. Työturvallisuuden nimissä halkaisin porkkanan pitkittäin ensin. Silppua kevätsipulit mieleiseksesi. Halkaise rypäleet.

Mittaa kippoon oliiviöljy, raasta sekaan limettien kuoret sekä purista yhdestä mehu. Lisää 1 tl suolaa, sokeri sekä myllystä pippuria. Maistele ja säädä maku hyväksi.

Sekoita salaattikulhossa lehtikaali ja suurin piirtein jäähtynyt kuskus, lisää joukkoon osa granaattiomenasta ja korianterista, rypäleet, sipulit ja porkkanat. Jätä granaattiomenaa ja korianteria jonkin verran viimeistelyä varten. Sekoita joukkoon limettiöljy ja tarkista maku (itse lisäsin 1 tl suolaa, jonkin verran mustapippuria sekä sen toisen limetin mehun). Viimeistele granaattiomenalla ja korianterilla.

Siivuta juustot ja grillaa tai paahda kuivalla pannulla. Halutessasi voit maustaa juuston pyörittelemällä palan ennen viipalointia (kuivatuissa) yrteissä tai vaikkapa grillimausteessa. Tarjoa omalla vadillaan salaatin vieressä.

Melko äärimmäiset suklaakeksit

Tämän mainion suklaakeksien ohjeen löysin eräästä lempi(keitto)kirjoistani. Tai itse asiassa viimeistään näiden keksien myötä se nousi lempikirjojeni joukkoon. Tällä kertaa tekosyyn virkaa toimitti vaimon järjestämät lastenvaatekutsut.

Kyseinen kirja on Ferran Adrián The Family Meal (Phaidon, 2011), joka on sittemmin myös suomeksi julkaistu. Kirja on laadukkaasti tehty, tietenkin, mutta runsaan kuvituksen pääpaino on käytännöllisessä prosessikuvauksessa, ei niinkään viimeisen päälle stailatuissa annoksissa, vaikka toki niistäkin aina kuvat on. Jokusen ohjeen olen kirjasta ehtinyt tehdä, mutta paljon on testaamatta, ja varmaan aika paljon jääkin testaamatta, koskapa aika monta sellaista merenelävää ohjeissa on joita ei tuosta vain täällä pohjoisessa löydä. Hyödyllisin ominaisuus kirjassa on kuitenkin mittakaavoitetut reseptit, joista yleensä löytyy 2, 6-10, 25 ja 75-100 hengen raaka-ainemäärät. Näiden keksien tapauksessa löytyy 20 ja 100 kappaleen erät.

Sen isomman mittakaavan ainekset, sivussa vielä paloina menevä suklaa

Suklaakeksit

n. 20 kpl

• Vaniljaa puolen tangon verran
• 1 muna
• 80 g sokeria
• 2 tl voita
• 75 g tummaa suklaata (75%)
• 25 g tummaa ja valkosuklaata paloina
• 2 tl vehnäjauhoja
• 0,5 tl Kiinan viismaustetta
• 0,5 tl hienonnettua pikakahvimurua

Puolita vaniljatanko ja ja kaavi siemenet talteen. Riko muna yleiskoneen kulhoon (tai muuhun kiuluun, jos sähkövatkaimella vispaat), lisää sokeri ja vatkaa kunnes seos on tasainen.

Lisää vanilja ja anna koneen laulaa kunnes muna-sokerivaahto on vaaleaa ja hyvin paksua. Niin että koepiirto jää kunnolla näkyviin hetkeksi. Pilko sillä välin isompi suklaamäärä sekä voi kulhoon ja sulata mikrossa; pari minuuttia riittää, muista vain sekoitella n. puolen minuutin välein ettei kärähdä. Vesihauteessakin ehtii kyllä, jos sitä mieluummin käyttää.

Pilko karkeasti valkosuklaa ja loppu tumma suklaa. Yhdistä mausteet jauhoihin.

Lisää sula suklaavoiseos muna-sokerivaahtoon, vatkaa kunnes tasaisesti sekaisin. Nostele sekaan jauhoseos, sitten vielä suklaapalat. Taikina jää aika löysäksi.

Kippaa taikina reilunkokoiselle leivinpaperille ja rullaa tiukaksi patukaksi, halkaisija n. 4 cm. Siirrä pakkaseen ainakin tunniksi.

Yön yli pakastettu, kääreestään purettu keksitanko

 Hae taikinapatukka pakkasesta ja laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Laita leivinpaperi pellille, ja kun uuni on kuuma, pura patukka kääreestään. Perusterävän keittiöveitsen pitäisi tässä kohtaa jo pystyä ainakin maltillisella väkivallalla avitettuna pilkkomaan taikinasta n. sentin siivuja. Asettele keksit pellille (jätä vähän leviämisvaraa - itse paistoin 12 per pelti) ja paista uunin keskiosassa 10 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa, kuumana ovat todella pehmeitä, mutta asettuvat kyllä ihan tukeviksi.

Pinnalta rapsakkaa ja sisältä ihanan pehmeän tahmaista...

Helppoa suolaista kahvipöytään: Voileipäpiirakka

Parhaat ideat ovat yleensä joko varastettuja tai lainattuja. Niin tämäkin. Kinuskikissan sivuilta oli vaimo bongannut voileipäpiirakan ja ehdotti jotta taannoisten syntymäpäivien ennakkovieraille voisi olla sopivan helppotöinen hän. No niin olikin, ja erinomaisen toimiva konsepti jota on helppo muokata oman maun mukaan.

Murhamuffinit

Tai vuokaleivokset, kuppikakut (yök), cupcaket, mitä ovatkaan...

Heti kättelyssä, ekana varsinaisena pöperöpäivityksenä, vedetään verisuonet tukkoon näillä tuhdeilla ja ah-niin-ihanilla pikku kaloripommeilla. Kaakaokakku, maapähkinävoimousse ja suklaakuorrutus kun yhdistetään, ei lähipiirin alkuvuoden laihiksista jää kuin hyllyvät rauniot jäljelle.

Reseptin bongasin aikoja sitten Not So Humble Pie -blogista, mutta vasta näitä kemuja varten sain aikaiseksi tehdä. Tai ainakin yrittää. Kutsumanimen sovelsin tuon alkuperäisen ajatusta mukailevaksi, alkusoinnusta bonuspisteet. Ja kyllä, tiedän että muffin ja cupcake ovat kaksi eri asiaa, mutta nykyään olennaisin ero ainakin minun silmissäni näyttää olevan leivonnaisen koko ja/tai muoto, joten joudutte nyt sietämään.

Otetaan tähän väliin ohjetta ja ihmetellään sitten vähän omaa yritystäni. Aivan kaikki nimittäin ei todellakaan mennyt kuten Strömsössä...