Maistuva lounas isommallekin porukalle: lehtikaali-kuskussalaatti

Pitkin talvea on seuraamissani blogeissa fiilistelty lehtikaalia muodossa jos toisessa, joten nyt kun pitkästä aikaa sain haalittua D&D-peliporukkamme kokoon, päätin itsekin tarttua tuohon tähän asti vieraaseen vihannekseen.

Yleensä tulee enimmäkseen tehtyä muualta luettuja reseptejä, mutta tämä toissa viikonlopun tuhti lounassalaatti on melko lailla täysin omasta hatusta vedetty. Ja ihan hyvää tuli silti. :) Ajatushan oli että tästä olisi meidän kuusihenkinen porukkamme tullut täyteen. No tulikin, ja puolet jäi yli!

Sujuvasti muistin kuvan ottamisen jälkeen sen korianterin sitten...

Lehtikaali-kuskussalaatti (10-12 hlö)

• 600 g lehtikaalia
• 4 dl kuskusta (+vesi ja suola pakkauksen ohjeen mukaan)
• 1 hyvän kokoinen porkkana tai pari pientä
• iso kourallinen tummia viinirypäleitä
• nippu kevätsipulia
• 1 granaattiomena
• 1 dl oliiviöljyä
• 2 limeä
• 2-3 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• mustapippuria
• korianteria
• pari pkt halloumia (tai Pirkka "grillijuustoa")

Aloita putsaamalla lehtikaaleista paksummat ruodit pois ja riivi muutoin sopivan pieneksi. Ryöppää pikaisesti, pari-kolme minuuttia riittää, että vähän pehmenevät ja väri on hieno ja syvä vihreä. Valuta jäähdytä kylmässä vedessä nopeasti, etteivät mene ihan mössöksi. Jätä kylmään veteen.

Kiehauta vesi kuskusia varten, mausta ja jätä kuskus tekeytymään. Muista sekoitella vähän väliä tekemisen lomassa, ettei paakkuunnu ikävän klimppiseksi.

Putsaa granaattiomenasta siemenet talteen. Siivuta porkkana mahdollisimman ohueksi. Työturvallisuuden nimissä halkaisin porkkanan pitkittäin ensin. Silppua kevätsipulit mieleiseksesi. Halkaise rypäleet.

Mittaa kippoon oliiviöljy, raasta sekaan limettien kuoret sekä purista yhdestä mehu. Lisää 1 tl suolaa, sokeri sekä myllystä pippuria. Maistele ja säädä maku hyväksi.

Sekoita salaattikulhossa lehtikaali ja suurin piirtein jäähtynyt kuskus, lisää joukkoon osa granaattiomenasta ja korianterista, rypäleet, sipulit ja porkkanat. Jätä granaattiomenaa ja korianteria jonkin verran viimeistelyä varten. Sekoita joukkoon limettiöljy ja tarkista maku (itse lisäsin 1 tl suolaa, jonkin verran mustapippuria sekä sen toisen limetin mehun). Viimeistele granaattiomenalla ja korianterilla.

Siivuta juustot ja grillaa tai paahda kuivalla pannulla. Halutessasi voit maustaa juuston pyörittelemällä palan ennen viipalointia (kuivatuissa) yrteissä tai vaikkapa grillimausteessa. Tarjoa omalla vadillaan salaatin vieressä.

Melko äärimmäiset suklaakeksit

Tämän mainion suklaakeksien ohjeen löysin eräästä lempi(keitto)kirjoistani. Tai itse asiassa viimeistään näiden keksien myötä se nousi lempikirjojeni joukkoon. Tällä kertaa tekosyyn virkaa toimitti vaimon järjestämät lastenvaatekutsut.

Kyseinen kirja on Ferran Adrián The Family Meal (Phaidon, 2011), joka on sittemmin myös suomeksi julkaistu. Kirja on laadukkaasti tehty, tietenkin, mutta runsaan kuvituksen pääpaino on käytännöllisessä prosessikuvauksessa, ei niinkään viimeisen päälle stailatuissa annoksissa, vaikka toki niistäkin aina kuvat on. Jokusen ohjeen olen kirjasta ehtinyt tehdä, mutta paljon on testaamatta, ja varmaan aika paljon jääkin testaamatta, koskapa aika monta sellaista merenelävää ohjeissa on joita ei tuosta vain täällä pohjoisessa löydä. Hyödyllisin ominaisuus kirjassa on kuitenkin mittakaavoitetut reseptit, joista yleensä löytyy 2, 6-10, 25 ja 75-100 hengen raaka-ainemäärät. Näiden keksien tapauksessa löytyy 20 ja 100 kappaleen erät.

Sen isomman mittakaavan ainekset, sivussa vielä paloina menevä suklaa

Suklaakeksit

n. 20 kpl

• Vaniljaa puolen tangon verran
• 1 muna
• 80 g sokeria
• 2 tl voita
• 75 g tummaa suklaata (75%)
• 25 g tummaa ja valkosuklaata paloina
• 2 tl vehnäjauhoja
• 0,5 tl Kiinan viismaustetta
• 0,5 tl hienonnettua pikakahvimurua

Puolita vaniljatanko ja ja kaavi siemenet talteen. Riko muna yleiskoneen kulhoon (tai muuhun kiuluun, jos sähkövatkaimella vispaat), lisää sokeri ja vatkaa kunnes seos on tasainen.

Lisää vanilja ja anna koneen laulaa kunnes muna-sokerivaahto on vaaleaa ja hyvin paksua. Niin että koepiirto jää kunnolla näkyviin hetkeksi. Pilko sillä välin isompi suklaamäärä sekä voi kulhoon ja sulata mikrossa; pari minuuttia riittää, muista vain sekoitella n. puolen minuutin välein ettei kärähdä. Vesihauteessakin ehtii kyllä, jos sitä mieluummin käyttää.

Pilko karkeasti valkosuklaa ja loppu tumma suklaa. Yhdistä mausteet jauhoihin.

Lisää sula suklaavoiseos muna-sokerivaahtoon, vatkaa kunnes tasaisesti sekaisin. Nostele sekaan jauhoseos, sitten vielä suklaapalat. Taikina jää aika löysäksi.

Kippaa taikina reilunkokoiselle leivinpaperille ja rullaa tiukaksi patukaksi, halkaisija n. 4 cm. Siirrä pakkaseen ainakin tunniksi.

Yön yli pakastettu, kääreestään purettu keksitanko

 Hae taikinapatukka pakkasesta ja laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Laita leivinpaperi pellille, ja kun uuni on kuuma, pura patukka kääreestään. Perusterävän keittiöveitsen pitäisi tässä kohtaa jo pystyä ainakin maltillisella väkivallalla avitettuna pilkkomaan taikinasta n. sentin siivuja. Asettele keksit pellille (jätä vähän leviämisvaraa - itse paistoin 12 per pelti) ja paista uunin keskiosassa 10 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa, kuumana ovat todella pehmeitä, mutta asettuvat kyllä ihan tukeviksi.

Pinnalta rapsakkaa ja sisältä ihanan pehmeän tahmaista...

Helppoa suolaista kahvipöytään: Voileipäpiirakka

Parhaat ideat ovat yleensä joko varastettuja tai lainattuja. Niin tämäkin. Kinuskikissan sivuilta oli vaimo bongannut voileipäpiirakan ja ehdotti jotta taannoisten syntymäpäivien ennakkovieraille voisi olla sopivan helppotöinen hän. No niin olikin, ja erinomaisen toimiva konsepti jota on helppo muokata oman maun mukaan.

Murhamuffinit

Tai vuokaleivokset, kuppikakut (yök), cupcaket, mitä ovatkaan...

Heti kättelyssä, ekana varsinaisena pöperöpäivityksenä, vedetään verisuonet tukkoon näillä tuhdeilla ja ah-niin-ihanilla pikku kaloripommeilla. Kaakaokakku, maapähkinävoimousse ja suklaakuorrutus kun yhdistetään, ei lähipiirin alkuvuoden laihiksista jää kuin hyllyvät rauniot jäljelle.

Reseptin bongasin aikoja sitten Not So Humble Pie -blogista, mutta vasta näitä kemuja varten sain aikaiseksi tehdä. Tai ainakin yrittää. Kutsumanimen sovelsin tuon alkuperäisen ajatusta mukailevaksi, alkusoinnusta bonuspisteet. Ja kyllä, tiedän että muffin ja cupcake ovat kaksi eri asiaa, mutta nykyään olennaisin ero ainakin minun silmissäni näyttää olevan leivonnaisen koko ja/tai muoto, joten joudutte nyt sietämään.

Otetaan tähän väliin ohjetta ja ihmetellään sitten vähän omaa yritystäni. Aivan kaikki nimittäin ei todellakaan mennyt kuten Strömsössä...

Päänavaus

Hello world!

Niinhän taisi aikoinaan Applen wanha uutuuskone ruudullensa kirjoittaa muinaisessa julkistamistilaisuudessa. Ihan niin merkittäviä tapahtumia en tässä käsittele, kunhan ensi alkuun esittäydyn: olen Antti, neljättä vuosikymmentä touhottava kolmen lapsen isä. Leivon ja kokkailen hyvin mielelläni kaikenlaista laidasta laitaan ja teemoja vailla aina kun työ- ja perhekiireiltä ehdin. Blogin aloittamisen ajatus on itänyt jo jonkin aikaa, mutta sirkkalehdille se taisi nousta vasta viime syksyn mittaan. Ja nyt alkaa ensimmäiset nuput aueta, kenties. Käytetään nyt metafora loppuun asti kun on kerta aloitettu. Kuvapuoli hoituu ainakin toistaiseksi Canonin pokkarilla ja kännyköillä, joten kuvausteknistä hifistelyä on turha täältä hakea.

Viimeisimmät tekeleet on väkerrettiin vaimon kanssa viime viikonloppuna vietetyille kuopuksemme 2-vuotissynttäreille:

 Vadelmalla marmoroitu juustokakku, perustäyskäri (ensimmäinen kertani niin kakun kuin sokerimassankin kanssa), murhamuffinsit (vaikka cupcakeja ovatkin), lohikupoli (Kinuskikissan kirjasta), tomaatti-vuohenjuustopiiras sekä kolmioleipiä. Nämä viimeiset tehtiin lauantaisille lastenkutsuille nirsouskohtausten varalta, että saavat muksut edes jotain vähän vähemmän sokerista sisäänsä; täytteinä leivissä oli hyvin miedosti chilinen tonnikalamajoneesi sekä palvikinkku-remoulade.

Tarkoitus olisi lähipäivinä vähän tarkemmin paneutua ainakin muutamiin yllä esiteltyihin leipomuksiin. Katsotaan sitten miten lähtee kirjoittelu ja päivittely luistamaan.