Pastaa ja tonnikalakastiketta

Enää en muista mistä tämä ajatus tuli, oliko vaimolla joku ohje vai keksittiinkö homma ihan omasta päästä - luultavasti joku Yhteishyvä tai Ruoka-Pirkka tämänkin takana kuitenkin - mutta hyvin se maistui myös apukokeille. Erinomaisen yksinkertaista sapuskaa etenkin valmispastan kaverina. Tällä kertaa kuitenkin tein itse pastankin, kun joulupukki kerta Marcato Atlas -pastamankelin toi. Sitä pastan valmistusta en näköjään muistanut vain kuvata... No, ajakoon taikinamöykkyvalokuvan asian Youtube-video, jonka myötä itsekin opettelin pastan teon alkeet (ja koska minusta Gennaro vain on tosi symppis):

Caesarsalaatti ja sipulipiiras

Taas ollaan enempi-vähempi perusasioiden ja klassikoiden äärellä. Jos syöjiä on tulossa vähän enemmänkin, kannattaa nämä lyödä tarjolle yhdessä, mutta toimivat toki hyvin itsekseenkin. Tälä kertaa tekosyy oli pojan synttäreitä jälkikäteen juhlimaan tullut tuttavaperhe.

Caesar-salaatin jujuhan on kastikkeessa, johon joidenkin mielestä ei anjovis kuulu, toisten mielestä taas kuuluu. Ja toiset tekevät kastikkeen aiolin pohjalta, toiset "puhtaan" majoneesin. Itse olen tykästynyt The Family Meal-kirjassa esiteltyyn versioon, joka myös sitä pahamaineista anjovista sisältää. Olen tehnyt samaa reseptiä myös ilman anjovista kerran kun oli kala-allergikko syömässä, ja hyvää se oli niinkin, mutta joku hankalasti määriteltävä syvyys paletista uupui.

Caesar-kastike (6 hengen salaatille)

• 1,5 valkosipulin kynttä
• 6 anjovisfilettä (oliiviöljyssä, ei missään mausteliemessä)
• 2 keltuaista
• 2 rkl sherryetikkaa (olen korvannut siiderietikalla saatavuussyistä)
• 200 ml auringonkukkaöljyä
• 40 g parmesaania hienona raasteena

Kirjassa salaatti on alkuruoka ja koostuu vain romainesalaatista, krutongeista ja kastikkeesta. Meillä mentiin lähemmäs tavanomaista ruokaisaa lounassalaattia, joten salaatin lisäksi seassa oli kurkkua, kirsikkatomaatteja ja broilersuikaleita. Ja ne krutongit.

Apukokeista pienin innoissaan

Sipulipiiraan olen jo muutamankin kerran tehnyt Masutoaitemun ohjeella, joskin pienempään vuokaan yleensä. Tähän olisi hyvällä omatunnolla ja realistisemmalla arvioinnilla voinut laittaa sipulia tuplatenkin. Tuo Julia Childin kirjasta ryöstetty piirakkapohja on kyllä loistava.

Kilo sipulia menee lopulta yllättävän pieneen tilaan.

Vappumunkit

Täytyyhän vappuna munkkia saada pitkästä blogitauosta huolimatta, ajatteli hän viime maanantaina ja meni kaapille varmistamaan, että kaikki tarvittava on paikalla. Eikä näin tärkeitä asioita jätetä (aivan täysin) sattuman varaan, joten harjoituskierros oli luvassa; olihan kyseessä taas ensimmäinen kerta kun itse teen. Pieni jännitysmomentti syntyi tilanteeseen siitä, että uppopaistosta ylipäätään ei ole kokemusta McDuunin peruna- ja kana-altaita kummemmasta. Ja siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa...

Lopulta kävi hyvin kuitenkin, uskalsin jättää pullataikinan riittävän notkeaksi ja paistaminenkin onnistui vaikka öljyn lämpötilaa saikin vailla kunnon mittaria vähän arvailla. Menestyksen huumassa tulin kutsuneeksi lähipiirin armoitetun mestarileipurin, anoppinikin (ja appiukon toki myös) iltakahville maistamaan. Kelpasivat. :) Reseptin otin Martoilta ja puolitin koe-erää varten. Pääsatsi aattona tehtiin sitten täysimääräisenä.

Aatoksi anoppilaan mennyt tusina, taustalla päällikölle luvattu satsi.

Myös sima (Dansukkerin ohjeella, tosin laitoin 3 sitruunan mehun) onnistui ilokseni ihan hienosti, sitäkin kun ensimmäistä kertaa itse tein. Vähän liian kylmää taisi olla kellarissa meillä, tai sitten hiivaa hieman liian vähän, kun tuntuu että vasta nyt 5 vuorokautta pullotuksesta alkaa olla suurin piirtein kohdillaan, aavistuksen vielä vaisun puolella. Seurantapullo oli jääkaapissa, joka taisi olla asteen-pari lämpöisempi paikka, sillä se oli oikein hyvää jo eilen päivällä. Täytyy siis harjoitella lisää, ja mikäpä siinä, sima on varmasti limsoja parempi kesäinen janojuoma mukuloillekin.